Argumentteja liberaaliutta vastaan

Pari viikkoa sitten julkaistiin mitä mielenkiintoisin tutkimus, nimittäin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimus puolueiden asennoitumisesta liberaali-konservatiivi-akselilla. Tällaisia tutkimuksia toivoisin kovasti lisää, ja niistä tulisi uutisoida laajemmin ja asettaa tutkimustuloksia päivänpoliittiseen raamiin.

Ensiksi sanottakoon, että puolueiden asettaminen millekään kaksiulotteiselle akselille on varsin haastavaa jo senkin vuoksi, että käsitteistöstä itsestäänkään ei voida mennä takuuseen. EVA:n tutkimuksessa liberaalius ja konservatiivius ovat hieman tönkköjä varsinkin talouspolitiikan osalta. Ennemmin olisi puhuttava käsiteparista rajoittamaton – rajoittava. Rajoittamattoman valitsin vapauden synonyymiksi, jotta kummallakin käsitteellä olisi arkikielessä yhtä huono klangi. Nykyisessä politiikan kielessähän keksitään epämiellyttäville asioille mukavan kuuloisia nimiä, ja vapaus on pahin näistä peitenimistä. Soten yksityistämisprojektikin kulkee nimellä ”valinnanvapaus”. Joka tapauksessa asioiden selkiyttämiseksi käytettäköön EVA:n valitsemaa käsiteparia.

EVA:n tutkimuksessa tutkittiin puolueiden asemaa liberaaliuden ja konservatiivisuuden välillä seuraavilla politiikan saroilla: sananvapaus, vapaus holhouksesta, identiteetin vapaus ja talouden vapaus. Suurin otsikko saatiin siitä, että valtamediassa vastavoimina esittäytyvät Vihreät ja Perussuomalaiset ovat puolueiden keskiarvoa liberaalimpia. Perussuomalaisten ainoa konservatiivisuuden puolelle heilahtava sarake oli identiteetin vapaus, mikä tarkoittaa tietysti eri vähemmistöjen jalustalle nostamisen vierastamista. Vihreät taas keräsi tässä kysymyksessä liberaalipisteitä.

Ainoat kokonaan liberaalit tai konservatiiviset puolueet ovat RKP ja KD. Keskusta oli myös talouden vapautta lukuun ottamatta melkoisen konservatiivinen, joskin sehän ei mitenkään heijastu puolueen politiikkaan, kuten ei SDP:nkään periaatteessa vasemmistolainen talousajattelu näy heidän hallituskausillaan. Muistamme Lipposen.

Minä olen johdonmukaisesti rajoittavan politiikan kannalla, siis EVAn käsiteparissa olen konservatiivi. Tähän kirjoitan siis argumentteja liberaaleja arvoja vastaan.

Sananvapaus

Toimin yhdistyksessä nimeltä Vapaan Sanan Tuki ry, joka siis julkaisee myös Kansalainen-verkkojulkaisua. Olen tietysti sitä mieltä, että Suomen nykyisessä tilanteessa on paljon parannettavaa. Ennen kaikkea maahanmuuttokriittisiä ääniä vaiennetaan julkisella lynkkauksella pääkirjoitustoimittajien ja YLEn avustamana tapauksissa, joissa kenellekään ei ole aiheutettu mitään pahaa. Eniten minua kismittää lahtivatti, siis humalassa kotonaan KKK-asun väsännyt jannu, josta tehtiin kansan ykkösinhokki toimittajan kunnianhimon takia. Toisaalla ihmisiä saa nimitellä rasisteiksi ja natseiksi ja toivoa näille kurjaa kohtaloa miten lystää.

Mutta. En ole ollenkaan sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla julkisesti vapaus sanoa aivan mitä sylki suuhun tuo. Internetin aalloilla seilatessa tulee omassakin viiteryhmässä vastaan mitä inhottavampia kirjoituksia, joiden tarkoituskin on loukata. Milloin on kohteena YLEn toimittaja (Jessikka Aro, jonka kirjoittelu on mielestäni täyttä huuhaahysteriaa mutta se ei oikeuta siihen mitä hänen niskaansa on kaadettu), milloin Niinistön lapsi ja milloin mikäkin. Nämä kaikki tapaukset joita näen lähes päivittäin putoavat kuitenkin yhden nimittäjän alle: käytöstavat. Joillakin ihmisillä niitä ei ole. Minä puhun suljetussa piirissä usein sellaisia mitä en kuunaan kirjoittaisi nettiin – älkää tekään.

Toinen ikävä piirre nykyisessä keskustelukulttuurissa on uskontojen kohtelu. Vuosien ajan on uskonnoista tehty ensimmäinen parjauksen kohde. Olen itse uskonnollinen, enkä minä pidä esimerkiksi Sipilän kritisoimisesta, jos se alkaa sanoilla ”lesta-jussi” ja jatkuu joillain viittauksilla lestadiolaisliikkeessä tapahtuvaan pedofiliaan tai muuhun. En muuten pidä Soininkaan haukkumisesta hänen uskontonsa vuoksi.

Suomessa tämä keskustelu on kuitenkin vinoutunut. Tulijoiden uskontoja suojellaan, mutta kristillisperäisiä uskontoja saa morkata vapaasti. Esimerkiksi islamin piirteistä ja niiden sopimisesta Suomeen tietysti tulee saada puhua. Mutta en voi mitenkään nähdä, että jakamalla kuva vaikkapa Muhammedista ja siasta tekemässä iljettäviä asioita ollaan edes yrittämässä tuoda pöytään mitään hyvää. Muutenkin juuri meidän maahanmuuttokriittisten leiriä näyttää vaivaavan jatkuva alatyylisyyksiin vaipuminen. Parantakaamme. Kaikki vallankumouksellisesta kommunistista sosiaalidarvinistiin saavat puhua asiaansa, ja kaikkia ideologioita voi julistaa hyvällä maulla.

Lisäksi voidaan kuvitella dilemma. Sanotaan, että meillä olisi olemassa optimaalinen yhteiskunta, jossa talous kasvaa ympäristöystävällisesti kohisten, täystyöllisyys vallitsee, masennuslääkkeitä ei kuluisi ja kaikki olisi muutenkin mallillaan. Tulisiko tämän järjestelmän haukkuminen tekaistun luvuin sallia? En vastaa, koska en tiedä mitä vastaisin. Tämä vain siis ajatteluharjoitukseksi, koska edellä kuvattuunhan ei koskaan päästä.

Sana ei voi olla kokonaan vapaa, mutta keskustelu voi olla.

Vapaus holhouksesta

Kirjoitin jo taannoin suhtautumisestani alkoholipolitiikkaan. Siihen näyttää kiteytyvän suomalainen ”holhoamiskeskustelu”, jos sitä keskusteluksi voi sanoa. Holhoaminenkin on muuten latautunut termi, kuten vapauskin. Mikäli sanalle haluttaisiin parempi sointi, puhuttaisiin huolenpidosta. Joka tapauksessa, joillekin näyttää viinan ostaminen maitokaupasta keskiyöllä olevan ihmisoikeus.

Minä kannatan hyvinvointivaltiota. ”Unelmassani” kaikkia suomalaisia hoidetaan resurssien mukaan siten, että perusterveytemme ei ole kiinni tulotasosta. Hyvinvointivaltioon liittyy kuitenkin, kuten kaikkiin talouskäsitteisiin, ns. vapaamatkustajan ongelma. Joku ei kanna korttaan kekoon tai hyväksikäyttää järjestelmää. Tässä tapauksessa tiedostamatonta järjestelmän hyväksikäyttöä on lyödä läskiksi ja ryypätä menemään, kyllä yhteiskunta maksaa, ruokkii ja vaatettaa.

Välittävä yhteiskunta kuitenkin pitää huolen myös silloin, kun et itse sitä mielestäsi tarvitse. Verotuksella pyritään säätelemään ns. keskivertokansalaisen kulutustottumuksia ja erilaisella sääntelyllä luodaan riskikäyttäytymiselle korkeampi rajahinta. Joudut näkemään vaivaa, mikäli sinun on ihan pakko käyttää metamfetamiinia, vaikka kuinka kivaa se olisi. Tässä tapauksessa joudut vieläpä pelkäämään poliisia.

Suurelle lapselle, joka ajattelee itsellään olevan pelkkiä oikeuksia, tämä on tietysti ikävää. Mutta kokonaisuudelle tämä on hyväksi.

Identiteetin vapaus

Tämä lienee yleisölleni helpointa ymmärtää ja/tai hyväksyä. Nyky-yhteiskunta on aivan liian sirpaloitunut. Internet-aikana voimme muodostaa heimoja ja eristäytyä muista. Sanokaa mitä sanotte, yksi kokonaisuus toimii paremmin kuin kymmenen toisistaan eristäytynyttä kuppikuntaa. En kerta kaikkiaan voi käsittää, miksi esimerkiksi Vasemmistoliitto, jonka taustaideologia vaatii juuri yhteen hiileen puhaltamista, lietsoo jatkuvasti eripuraa vähemmistöjen ja enemmistön välille. Oli sitten kyse seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuuttajista, aina ollaan jotenkin sorrettuja ja jotain vanhaa, hyvää ja toimivaa pitää kaataa. Suomen hyvinvointiyhteiskuntahan toimi parhaiten vielä 1980-luvulla, jolloin ihmiset eivät olleet jatkuvasti ahdistuneita identiteetistään. Korkeintaan työ ja pääoma olivat vastakkain, mikä on talouden sanelema pakko, ja tämä vastakkainasettelu tuottaa parhaimmillaan hyviä tuloksia.

Nykyinen meno, jossa ihmisiä yhteen kokoavia käsitteitä ja instituutioita, kuten uskontoa, perhettä ja kansallisuutta, jatkuvasti parjataan ja halveerataan ja hajotetaan, tulee johtamaan meidät samanlaiseen tilanteeseen kuin Yhdysvalloissa. Meillä on pian kaksi tai useampi lukuisten eri sirpaleryhmien muodostamaa blokkia, jotka vetävät köyttä eri suuntiin identiteetti keppihevosenaan, ja taustalla rahantekijät tekevät mitä lystäävät.

Mitä maahanmuuttoon taas tulee, on tilanne sama. Suomeen tuotetaan jatkuvasti lisää väestöä, joka ei samaistu Suomeen ja meidän tekemisiimme. Usein heidän keskinäinen yhteenkuuluvuudentunteensa on paljon korkeampi kuin meidän, jotka riitelemme keskenämme siitä, pitäisikö pukuhuoneiden olla mallia unisex. Saamme tänne vielä yhden poliittisen voiman lisää, mikä on vastakkainen niin suomalaisten liberaalien kuin konservatiivienkin kanssa – joskin kummankin kanssa eri tavoin.

Joku voi tietysti tässä vaiheessa kysyä, miksi en ole sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi olla liberaaleja, silloinhan olisimme samanlaisia. Siihen vastaan uskovani ns. kulttuurievoluutioon. Esimerkiksi perhe on kehittynyt eri puolilla maailmaa toisistaan eristyneissä ryhmissä useimmiten kovin samankaltaiseksi. Vielä räikeämpää samankaltaisuus on, mikäli tarkastelemme vaikkapa vain omaa ilmastovyöhykettämme. Mikäli jokin muu malli toimisi paremmin, eläisimme jo kaikki sateenkaariperheissä tai ties missä. Vastaan siis patavanhoillisesti lainaten Sinuhe egyptiläistä: niin on aina ollut, ja niin on aina oleva.

Talouden vapaus

Tästä minulla olisi kaiketi eniten sanottavaa, olenhan talousvasemmistolainen. Taloudessa jokainen pyrkii maksimoimaan omaa hyötyään. Tätä tosiseikkaa talousliberaalit pitävät muuten omanakin johtotähtenään. Kun jokainen maksimoi omaa hyötyään, talous kasvaa. Näin tietysti olisi, mikäli meillä jokaisella olisi oma torppa ja perunamaaeikä meidän tarvitsisi muita ajatella, mutta kun ei. Olemme erikoistuneita eri ammatteihin ja osasia paitsi oman alamme tuotantoketjuissa, myös osasia kansantaloudessa ja lopulta yhteis- ja ihmiskunnassa.

Mikäli taloutemme olisi täysin vapaa tai ainakin lähellä sitä, eikä esimerkiksi tuloja tasattaisi minkään mekanismin kautta, olisi meillä varsinkin nykyisen teknologisen kehityksen ja pääomien liikkuvuuden vuoksi piankin edessä tilanne, jossa suuri osa kuuluisi työtä tekevään tai työttömään köyhälistöön ja pieni osa ihmisistä omistaisi kaiken. Raha tulee rahan luokse. Tällainen tilanne paitsi aiheuttaisi erittäin tulenaran tilanteen, olisi myös itse talouden kannalta vahingollinen. Rahan kierto loppuisi. En nimittäin usko että Kroisos Pennoset alkaisivat luoda rahankiertoa jakamalla itse varallisuuttaan, vaan investoisivat ennemmin omaisuutensa suojeluun. Itse asiassa saatamme olla siinä tilanteessa jo nyt, mutta emme vain huomaa sitä, koska luomme koko ajan uutta nappulaa luomalla velkaa. Mene ja tiedä, pian ehkä tiedämme.

Itsenäisyyspuolueen edesmennyt puheenjohtaja kiteytti asian erittäin hyvin. Hän kysyi, olisitko ennemmin miljonääri joka voi kävellä kadulla kuten kuka tahansa ihminen, vaiko miljardööri jonka on elettävä piikkilangan, konekiväärien ja saksanpaimenkoirien ympäröimänä. Talous on Suomessa toiminut parhaiten silloin, kun tuloja tasattiin luomalla valtionyhtiöiden ja liikelaitosten kautta työtä niille, joilla sitä ei ollut ja pääoman liikkeitä rajoitettiin. Kun nämä rajoitukset purettiin, syöksyimme lamaan jonka jälkimainingeissa mukamas vasemmistopuolue SDP vielä kauppasi polkuhintaan tärkeimmät valtionyhtiöt. Vielä on jotain myymättä.

Ei vapautta sen itsensä takia

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihmisen erottaa eläimestä juuri se, että me olemme kykeneviä ja valmiita rajoittamaan itseämme paitsi omamme, myös toisten hyvän vuoksi. Siksi olemme rakentaneet erilaisia järjestelmiä, joilla yhteiskuntia, talouksia ja meitä itseämme ohjataan. Kuten sanottu, ovat useat eri yhteiskunnat kehittyneet samaan suuntaan eri alueilla, kuten vaikkapa perhemallinsa puolesta. Jotain hyvää niissä on oltava, ja siksi ei jonkin yksilön mieltymysten takia niitä pidä romuttaa enempää kuin on yhteiskunnan toimivuuden ja sen asukkaiden onnellisuuden kannalta pakko. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kannattaisin vaikkapa maaorjuutta, vaan konservatiivikin elää ajassaan ja minustakin esimerkiksi Napoleon oli jossain oikeassa.

Muuten olen sitä mieltä että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta, liberaalien kyhäelmä sekin.

Akseli Erkkilä

AkseliErkkil
Sitoutumaton Kittilä

Olen vuonna 1991 syntynyt sälli Kittilästä. Olen entinen PS:n jäsen, erosin 2014 ja sen jälkeen olen ollut mukana eri EU-vastaisissa liikkeissä. Kotikunnassani olen sitoutumattoman Kuntalaislistan valtuutettu. Arvokonservatiivi, maalaismielinen ja talouspuolella vasemmalla. Eli vähän kuin 1980-luvun suomalaisen politiikan arkkityyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu