Niinistön toiminta – miksi tiedämme vasta nyt?

Tänään on mediassa uutisoitu uutuuskirjasta, jossa paljastetaan presidentti Sauli Niinistön roolia maan sisäpolitiikassa. Kysyä sopii, miksi nämä paljastukset tuppaavat Suomessa tulemaan aina myöhässä.

 

Sauli Niinistö siis asettui tukemaan EK:ta sekä EK:n joukkueessa pelaavaa hallitusta, jotta ns. kilpailukykysopimus, eli kiky, saataisiin aikaiseksi. Kikyssä kysymys oli keinotekoisesta tuotantokustannusten laskemisesta työntekijöiden kustannuksella. Moni niinistöläinen varmastikin ajattelee, että eihän presidentti muuta tehnyt kuin patisteli ratkaisuun. Mutta lähtökohtaisesti oli niin, että ammattiliitot olivat jo pidättäytyneet pitkän aikaa palkankorotuksista, ja vielä piti Häkämiehen saada lisää omilleen. Painostus kohdistui tietysti ammattiliittoihin, koska niillähän oli kikyssä pala nieltävänä.

 

Kyse oli ns. sisäisestä devalvaatiosta, eli hintakilpailukyvyn parantamisesta sisäisin ratkaisuin. Ainahan tämä tarkoittaa palkkojen alentamista, sillä esimerkiksi yritysten omasta rahankäytöstä sopiminenhan olisi karmeaa sosialismia, mikäli sitä ehdotettaisiin. Sisäistä devalvaatiota käytetään sen vuoksi, että meillä ei ole omaa, laskusuhdanteessa devalvoituvaa valuuttaa kuten on Ruotsilla. Tästäkin on kertauksen vuoksi kiitettävä samaistakin Sauli Niinistöä, joka oli valtiovarainministerinä Suomea viemässä euroon tiedonantomenettelynä ja ilman kansanäänestystä vastoin hänen aiempia puheitaan perustuslakivaliokunnassa ollessaan.

 

Kun Niinistö patisteli keskusjärjestöjä (työntekijöitä) kikyyn, samalla pääministeri Sipilä valehteli neuvottelujen olevan jäissä vieden median huomiota toisaalle. Eli ilmeisen suunniteltua presidentin koskemattomuuden varjelua.

 

Miksi näin myöhään?

 

Tämä kaikki on tapahtunut vuonna 2015. Miksi me tiedämme tästä vasta nyt, kun presidentinvaalit on käyty? Niinistö valittiin toiselle kaudelle vaalien ensimmäisellä kierroksella. Merkillepantavaa on, että noin 8% prosentin kannatusta nauttivan Vasemmistoliiton äänestäjistäkin suurin osa äänesti Niinistöä. Samoin on vielä suuremman vasemmistopuolueeksi itseään mainostavan SDP:n laita. Olisivatko työntekijät äänestäneet Niinistöä, mikäli olisivat tienneet tämän roolin heidän omien työehtojensa heikentämisessä? Olisivat, mutta eivät yhtä sankoin joukoin.

 

Asia on ollut tiedossa viime presidentinvaalien alla, vähintäänkin asianosaisilla. Siksi ammattiliittojenkin pomoille on annettava pyyhkeitä. Mutta häiritsevän sama kaava koski Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen käsittelyä. Suurempi haloo ja eri puolueiden, varsinkin Perussuomalaisten ja Jussi Niinistön, osuus tuotiin julkisuuteen vasta kun vaalit oli käyty. Edesmenneen Antti Pesosen ja Itsenäisyyspuolueen työ Nato-lähentymistä vastaan sai huomiota vasta kun eduskunta oli valittu. Ei se sattumaa ollut.

 

Suomessa media ei tehtäväänsä yksinkertaisesti tee. Se ei nosta asioita julkisuuteen ajallaan, jotta poliitikot joutuisivat vastuuseen tekemisistään ja jotta kansalla olisi valintoja tehdessään oikeat ja ajantasaiset tiedot. Lehdistössä tiedetään perustotuudet poliittisen muistin pituudesta.

 

Onneksi oli Väyrynen

 

Keräsimme pienellä porukalla valtavalla vaivalla kannattajakortteja viime presidentinvaaleissa 6.2% kannatuksen saaneelle Paavo Väyryselle. Saimme Paavon vaaleihin ja suomalaisille oli tarjolla vaihtoehto. Paavo toikin usein pöytään Niinistön taipumukset puuttua sisäpolitiikkaan. Lisäksi muistetaan, kuinka raivokkaasti hän vastusti EU-jäsenyyttä jäsenehtojen selvittyä sekä myöhemmin euroa.

 

Tätä politiikassa toimiminen on, varsinkin kun on oppositiossa hallitusta vastaan ja oppositiossa oppositiota vastaan. Usein vasta myöhemmin tulee julkiseen tietoon se, mitä oma viiteryhmä on puhunut jo edellisissä vaaleissa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että tuli tehneeksi jotain asiansa eteen – hukkaan se ei mennyt, sillä minullakin on pieni osani siinä, että nyt 6.2% suomalaisista saa sanoa, että olihan se vaihtoehtokin, jota tuli vielä äänestettyä.

 

Akseli Erkkilä

Kittilä

AkseliErkkil
Sitoutumaton Kittilä

Olen vuonna 1991 syntynyt sälli Kittilästä. Olen entinen PS:n jäsen, erosin 2014 ja sen jälkeen olen ollut mukana eri EU-vastaisissa liikkeissä. Kotikunnassani olen sitoutumattoman Kuntalaislistan valtuutettu. Arvokonservatiivi, maalaismielinen ja talouspuolella vasemmalla. Eli vähän kuin 1980-luvun suomalaisen politiikan arkkityyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu