Holhous kunniaan – vanhoillisempi alkoholipoliittinen kannanotto

Nyt kun alkoholilain uudistuksesta on kulunut hetki, saa netistä lukea liberaalien kommentteja kuinka ”maailma ei romahtanutkaan”, aivan kuin joku olisi sellaista todella ennustanut. Koko alkoholilain ympärillä käyty keskustelu oli ohipuhumista ja jyräsi alleen tärkeämpiäkin aiheita. Siksi en välittänyt aikanaan siihen osallistua, mutta kiusaus kävi nyt liian suureksi.

Suomalaiset sekoavat, kun joku mainitsee alkoholilain. Varsinkin somessa keskustelu on painottunut alkoholin vapautusta vaativalle kannalle. Se onkin luonnollista, koska yleensä vanhempi väki on onnekseen laiskaa somekansaa. Keskustelussa toistuvat sanat kuten ”holhous” ja sen vastapainona ”vapaus” tuon tuosta. Kuukauden ajan olisi voinut luulla, että Suomessa vallitsee kieltolaki, niin janoiselta kuulosti somekansa. En kannata kieltolakia ja itsekin olen käyttänyt alkoholia ajoin reilustikin, mutta näin intohimoista suhtautumista alkoholiin en ymmärrä.

Tiukkaa alkoholilakia vaalivien ja vaativien argumentteja väärinymmärrettiin aivan tahallisesti, tai sitten ne kuitattiin vain edellämainittuna ”holhoamisena” tai Päivi Räsäsen hourailuina. Keskustalaiset saivat osakseen nälvintää lestadiolaisuudesta. Koko asiaa ei osattu eikä haluttu asettaa oikeisiin mittasuhteisiin eikä kansanterveyttä vaalivien argumentteja edes tahdottu tarkastella siten, kuin ne oli tarkoitettu. He nimittäin puhuivat kokonaisuudesta, kun vapaamieliset taas sortuivat vouhottamaan yhdestä asiasta pohtimatta sen pitemmälle asian vaikutuksia.

Vaikka sosiaalinen media ja sen tuoma keskustelu ovat osaltaan rapauttaneet vanhojen suurten tiedotusvälineiden valtaa ja sikäli todella kannatettava ilmiö, on siinä paljon huonojakin puolia. Kun kannanottoja on helppo tehdä ja niihin on helppo vastata, ei niistä tule kovin syvällisiä ja keskustelu tuppaa taantumaan ”älyniekkojen” sapelinkalisteluksi jonkin sivuseikan ympärillä. Suurta kuvaa esimerkiksi alkoholinkulutuksessa ei tahdota nähdä.

 

Missä mennään?

Uskallan väittää, että suomalaisista, kuten muistakin länsimaalaisista, on tullut juoppoja. Syynä ei ole mikään syrjäytymisen lisääntyminen tai muu, vaan nyky-yhteiskunnan yltäkylläisyys. Kaikkien tilastojen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö on kasvanut rajusti 1950-luvulta tähän päivään, huomioiden myös salaviinan juonti. Syitä on tietysti monia: sodanjälkeiset kovat rajoitukset, uskonnollinen ilmapiiri ja tietysti sekin, että sokeria ja viljaa piti käyttää muuhunkin kuin viinan valmistukseen.

Muistellaanpa aikaa, jota minä en voi muistaa kuin kirjoista. Neuvostoliitto paini 1980-luvulla karmean alkoholinkulutuksen kanssa, mille länsimaissa naureskeltiin. Siellä ne juovat itsensä tärviölle, mutta mitäpä muuta venäläiset osaavatkaan. Ennen Gorbatsovin aloittamaa alkoholinvastaista kampanjaa Neuvostoliiton alkoholinkulutus oli noin 14 litraa per asukas, kampanjan aikana taas alimmillaan noin 10.5L per asukas. Tilastoon on huomioitu myös laittoman alkoholin määrä, valtion viralliset tilastothan väittävät kulutusta puolta pienemmäksi ja kampanjan aikana laittoman alkoholinkulutuksen määrä lisääntyi. Yhtä kaikki, venäläisten viinankulutus oli tuota luokkaa.

Mutta entä meillä Suomessa, jossa edelleen muistetaan Neuvostoliiton lopun aikojen kosteus? Meidän alkoholinkulutuksemme per capita on noussut salavihkaa lähes samalle tasolle, jolla venäläisten viinankulutus oli ennen kuin supervalta päätti tarttua toimeen ja alkaa sotia viinankulua vastaan: vuosien 2008-2010 keskikulutus oli noin 12.3L per asukas. Nyt kulutus on laskenut noin 10 litraan per asukas, ja veikkaan hihasta muiden päihteiden syrjäyttäneen alkoholia. Olemme siis samassa tilanteessa kuin aikanaan kauhistelemamme, juoppouteen romahtamassa ollut Neuvostoliitto. Emme vain huomaa tilannettamme itse, koska pidämme sitä normaalina.

Raittiusväen argumentit pitävät

Mitä kovasta alkoholinkulutuksesta sitten seuraa? Terveydenhuollon kohonneita kustannuksia, yleistä järjestyshäiriötä, syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ongelmia. Näitä ongelmia on turha yrittää lakaista maton alle toteamalla, että se on vain juoppojen ongelma. Tissuttelu rasittaa elimistöä siinä missä kertalärvitkin, ja volyymien kasvaessa kolminkertaisiksi, kuten Suomessa on 60 vuodessa tapahtunut, on todellisuuspakoista väittää, etteikö yleisen alkoholinkäytön lisääminen lisäisi suurkulutusta ja näin pilaisi elämiä, jotka erilaisessa ympäristössä olisivat mitä onnellisimpia.

Mitä taas tulee siihen, lisääkö sääntelyn höllentäminen alkoholin kulutusta, niin näyttö sen puolesta on melkoisen kiistatonta. Suomessa alkoholinkulutus on noussut käytännössä aina, kun sääntelyä on merkittävällä tavalla löysätty. Kun viinanmyynti vapautui kortilta, alkoholin kulutus kasvoi. Kun keskiolutta alettiin myydä, alkoholin kulutus kasvoi. Kun alkoholiveroa laskettiin, alkoholin kulutus kasvoi. Siksi alussa esittämäni rallattelu, kuinka maailma ei romahtanutkaan kun neloskalja tuli kauppoihin, on historiatonta ja lapsellista vapautuksen ollessa kosmeettinen. Toisaalta voidaan todeta, että Ruotsin keskioluen laimennus vähensi alkoholin kulutusta ja edellä mainittu Neuvostoliiton alkoholin vastainen kampanja onnistui sekin vähentämään alkoholin kokonaiskulutusta.

Mikäli alkoholipolitiikan vapautusta kannattaa, on oltava sisäisesti johdonmukainen. Silloin on oltava valmis luopumaan myös suuresta osasta terveyspalveluja ja siirtymään amerikkalaiseen systeemiin. Se voi nuoruuden huumassa kuulostaa hyvältä, sillä ”minustahan voi tulla mitä vain, paitsi juoppo tai epäonnistuja”. Toki voi olla sitäkin mieltä, että hyvinvointivaltio on ylläpidettävä ja säilytettävä, mutta silti alkoholin sääntelyä tulee purkaa. Silloin on hyväksyttävä nousevat kulut. Mutta jos kukaan ikinä tulee lupaamaan äänestäjälle, että me voimme jotain saada mistään muusta tinkimättä, on hän joko yksinkertainen tai epärehellinen. Mikäli me suomalaiset alamme ajatella meillä olevan vain oikeuksia paitsi tehdä mitä haluamme, myös saada apua aiheuttamiimme terveysongelmiin, on meistä tullut isoja lapsia. Minä olen niitä, joiden mielestä vapauksista voi tinkiä hyvinvoinnin säilyttämiseksi.

Ja niin muidenkin

Mitä taas tulee vapaamielisemmän alkoholipolitiikan kannattajiin, ovat he tietysti monissa väitteissään oikeassa. On totta, että esimerkiksi korkealla verotuksella ja sääntelyllä ajetaan kuluttajia ostamaan alkoholia Virosta tai muuten kiertämään sääntelyä. Niinhän kävi Neuvostoliiton alkoholinvastaisen kampanjan aikana, ja niin on käynyt Suomessakin. Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että sellainen ihminen joka menee ulkomaille ja tuo sieltä 110L kaljaa, taitaisi tehdä kiljua. Siihen suureen alkoholinkäyttäjien joukkoon, josta osa siirtyy suurkuluttajien porukkaan alkoholinkäytön volyymien kasvaessa tai tärvelee maksansa tissuttelemalla entistä enemmän kun saanti helpottuu, ei tuonti kohdistu yhtä paljon. Lisäksi on sekin totta, että mitä kauemmas etelärannikolta mennään, sitä kalliimpi on Viron-reissu. Lisäksi on niin, että tuonnin rajoittaminen ei välttämättä ole lopullisesti poissa työkalupakista.

Verotuksen lasku voi lisätä verotuloja varsinkin alkoholiveron osalta, kun maahantuonti vähenee. Mutta ei alkoholiveron tarkoitus olekaan pelkästään kerätä tuloja, vaan hillitä alkoholin kulutusta, ja sen se kyllä tekee varsinkin niiden keskuudessa, jotka eivät hamstraa alkoholia. Näennäisesti fiksu argumentti siis menee kokonaan ohi vastustajan pointin. Mitä taas tulee tulojen keräämiseen, ihmettelen yrityksiä nakertaa raittiusväkeä vouhottamalla, kuinka Alkon monopoli haittaa pienpanimoita. Niin voi haitatakin ja varmasti haittaa, mutta se on se hinta, jonka useat ovat valmiita maksamaan siitä, että väkevien myynnistä saatavat tulot ohjautuvat valtiolle ja päihdeongelmien hoitoon. Älyttömintä mitä luin somekeskusteluista, oli Keskustan varakansanedustaja Mikko Kärnän kommentti, jonka mukaan ”nykytilanne hyödyttää vain Alkoa”. Unohtiko kansanedustaja, kuka sen Alkon omistaa?

Väitteet siitä, että sääntely kääntyy aina itseään vastaan, on sen sijaan toimimaton. Useaan kertaan alkoholilakikeskustelun aikana näin, kuinka netin liberaalit facebook-asiantuntijat lausuivat, että Suomen kieltolaki lisäsi alkoholin kulutusta. Kieltolakiahan kukaan ei ole vaatinut ja toisekseen, kieltolakikin voi toimia. Suomessa käytettiin sodan jälkeen valtavan paljon huumeita johtuen tiedon puutteesta ja sodanaikaisesta lääkinnästä. Niin vain kävi, että kun näitä aineita alettiin kieltää ja niiden valmistusta ja tuontia valvoa, niiden käyttö romahti. Kyse on lainsäädännön suhteesta muuhun ympäristöön. Nykyään tuontia ei enää pystytä valvomaan, kun rajoja ylipäätään ei valvota. Silti esimerkiksi persunuorissa osa kannattaa aivan vapaata huumepolitiikkaa, vaikka haluaisivat koko EU:sta ulos. Eikö ero EU:sta olisi oikein hyvä tilaisuus terästää huumeidenvastaista taistelua?

Ajattele mitä haluat, mutta niin tekevät muutkin

Joka tapauksessa on niin, että jos kannatat vapaata alkoholipolitiikkaa, niin sen kun vaan. Et voi kuitenkaan pitää kantaasi itsessään parempana kuin vaikkapa Päivi Räsäsen kanta, sillä lähdette vain täysin eri näkökulmasta. Sinä haluat vapautta, Räsänen taas vähemmän alkoholin aiheuttamia haittoja. Vapaus ei ole sen jalompi tavoite kuin onnellisuus ja hyvinvointi, jota "holhoajat" uskovat edistävänsä. Kummankaan kanta ei ole ongelmaton, mutta ne voivat olla sisäisesti johdonmukaisia.

Alkoholipolitiikankin vuoksi olen sitä mieltä, että Suomen tulisi erota eurosta ja EU:sta.

Akseli Erkkilä

25.5.2018

AkseliErkkil
Sitoutumaton Kittilä

Olen vuonna 1991 syntynyt sälli Kittilästä. Olen entinen PS:n jäsen, erosin 2014 ja sen jälkeen olen ollut mukana eri EU-vastaisissa liikkeissä. Kotikunnassani olen sitoutumattoman Kuntalaislistan valtuutettu. Arvokonservatiivi, maalaismielinen ja talouspuolella vasemmalla. Eli vähän kuin 1980-luvun suomalaisen politiikan arkkityyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu